Näkemyksiä rakennusvalvonnan tilanteesta (osa 2)

Tämä asia on irtisanomispäätösten myötä saanut jonkinlaisen väliaikaisen päätepisteen, joten kommentoin asiaa lyhyesti omasta näkökulmastani. Taustaksi voin todeta, että varajäsenen ominaisuudessa seurasin – ja osin osallistuin – elivoimalautakunnan kokoukseen, jossa irtisanomisista päätettiin. Itse päätöksentekoon en siis kuitenkaan tässä pykäläkohdassa osallistunut.

Ymmärrän tehdyn päätöksen, koska lautakunnan jäsenille esitettiin tausta-aineistona lainoppineiden lausuntoja siitä, että irtisanomiskynnys on ylittynyt. Samaan hengenvetoon on silti todettava, että henkilökohtainen maallikkonäkemykseni ei välttämättä ole kaikilta osin samanlainen. Musta tuntuu -pohjalta olisin ehkä ennemmin pitäytynyt ainoastaan virasta pidättämisessä. Vaikeaksi asian tekee se, että päättäjänä pitäisi pystyä luottamaan asiantuntijoiden näkemyksiin, mutta silti viime kädessä vastuu on kuitenkin aina päätöksentekijällä. Onko mahdollista, että oikeudessa tehdään toisenlainen tulkinta? Pidän sitä täysin mahdollisena. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen, että minun ei tarvinnut olla tekemässä tätä valintaa.


Oli näiden kahden henkilön irtisanominen lopulta lainmukaista tai ei, niin mielestäni selvää on joka tapauksessa se, että kunnan toiminnan näkökulmasta yhteistyön jatkamiselle oli (ja on edelleen) erittäin heikot edellytykset. Poliisi tutkii aikanaan onko lakia rikottu eli onko virantoimituksessa tapahtunut selkeitä laiminlyöntejä ja virkavelvollisuuden rikkomisia. Toiminnallisesta näkökulmasta se on kuitenkin vain semantiikkaa. Yhteistyössä avainsana on luottamus.

Luottamushenkilöiden ja kyseisten viranhaltijoiden välinen luottamussuhde on takuuvarmasti kokenut kovia vuosien varrella. Omalle kohdallenikin on kuluneiden neljän vuoden aikana osunut monia tapauksia, jotka ovat horjuttaneet näkemystä siitä, että köyttä yritetään kaikissa tilanteissa vetää samaan suuntaan. Viimeinen – ja omalla kohdallani lopullinen – luottamuspula syntyi kuitenkin nyt, kun viranhaltijat toimittivat lautakunnalle yhteisen vastineen, jossa ottivat kantaa esitettyihin väitteisiin ja “syytöksiin”. Vastine sisälsi monia hyvin tulkinnanvaraisia asioita, mutta sen lisäksi myös ainakin yhden selkeästi tosiasioiden vastaisen väitteen. Lautakunnalle esitettiin erään casen etenemisestä kirjallista todistusaineistoa, joka on täysin ristiriidassa vastineessa esitetyn tapahtumaketjun kanssa. Ikävä kyllä tämän tarkemmin asiaa en pysty avaamaan elleivät asianosaiset halua itse tulla sen kanssa julkisuuteen.


Tiedän, että oikeuskäsittelyssä ei tarvitse todistaa itseään vastaan. Nyt ei kuitenkaan oltu oikeudessa vaan ratkaisemassa sitä voidaanko menneet jättää taakse ja luottaa siihen, että hommat toimivat jatkossa paremmin ja vastaavia virheitä ei synny. Tällaisessa tilanteessa epärehellisyys on itselleni viimeinen niitti. Miten voin luottaa siihen, että muutkaan asiat vastineessa pitävät paikkansa? Miten voin luottaa siihen, että yhteistyön jatkuessa tosiasioita ei muunnella?

Jokainen meistä tekee virheitä. Ratkaisevaa on se, myönnetäänkö virheet ja keskustellaanko kaikista asioista ja ongelmakohdista avoimesti. Tätä yritän myös omassa työssäni välittää nuorille. Asiat voidaan jättää taakse, kun ne on rehellisesti selvitetty. Nyt näin ei ole tapahtunut. Siksi olen tyytyväinen, että rakennusvalvonnan osalta työ voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä uusien henkilöiden kanssa. Tiedän, että on mahdollista, että oikeus kumoaa irtisanomispäätökset ja irtisanottujen henkilöiden virat palautetaan. Jos näin käy, niin sitten luonnollisesti eletään sen päätöksen kanssa. Silloin ensimmäisenä tehtävänä on yrittää rakentaa ihmisten välinen luottamus kokonaan uudelleen.

3 ajatusta aiheesta “Näkemyksiä rakennusvalvonnan tilanteesta (osa 2)”

  1. Mikko, jos tuossa viittasit Viitasen Ville terveisiin, niin hän ei toimittanut mitään meille paperilla ja se mitä hän kertoi meille ei ollut ristiriidassa virkamiesten antamaan lausuntoon, tulokulma vain oli eri. Se miten viesti tuotiin, oli estraaditaidetta ja varmaan joidenkin mielestä uskottavaakin. Vastaavanlaista teatteria nähtiin viime valtuustossakin, kun kaksi luottamushenkilöä, toinen toistaan tukien, kertoi ilman lupia rakennetusta talosta, keskellä Parolaa. Asia oli tuotu rakennusvalvonnalle tiedoksi jo vuosia sitten eikä mitään oltu asialle tehty. Täydestä meni.
    Usein asiansa ja ajatuksensa saa läpi se, joka kovimmin huutaa tai parhaiten huijaa.
    Tuosta loppuuntulemastasi olen samaa mieltä.

  2. Kuten totesin, en kommentoi julkisesti tämän casen sisältöä yhtään enempää. Itse olen nähnyt aiheeseen liittyvät dokumentit kirjallisena (ja myös kaikille lautakunnan jäsenille tarjottiin se mahdollisuus). Kyse ei todellakaan ole tulokulmasta vaan ristiriita on täysin selkeä ja siten viranhaltijoiden puolelta tietoisesti tehty valinta.

    1. Niin, ei tätä asiaa voi enempää avatakkasn, koska kyse on kokouksessa käydystä keskustelusta. Täytyy tarkistaa, mitä siitä tallentui pöytäkirjaan.
      Edelleenkin itse olen sitä mieltä, että ristiriitaa ei ollut sisällössä, vain esityksen suunnasta.
      Mutta tämä lienee vaikea paikka meille kaikille, jotka olemme asiaa käsitelleet. Siksi on tärkeää kullekin, että on jotain mihin nojata.
      Tämä tästä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *