COVID-19, reagoinnin aika on nyt

En ole terveydenhuollon ammattilainen enkä siksi edes yritä lähestyä tätä asiaa lääketieteellisen epidemiologian näkökulmasta. Matematiikka kuitenkin kiinnostaa ja siitä jotain myös ymmärrän. Tällä hetkellä COVID-19 koronavirus leviää lähes täysin matematiikan oppikirjan mukaan mm. Italiassa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa, Sveitsissä, Hollannissa ja Belgiassa.

Eksponenttifunktion kantaluku vaikuttaa olevan alkuvaiheessa n. 1.5, josta se vähitellen tasaantuu tasolle 1.25-1.3. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että alle 20 tartuntatapauksesta menee 6-7 vuorokautta siihen, että 200 tapausta ylitetään ja 9-12 päivää siihen, että tartuntojen kokonaismäärä saavuttaa 1000 tapauksen rajapyykin. Jos mitään ”uusia” rajoituskeinoja ei oteta käyttöön ja eteneminen jatkaa funktion mukaisesti, 2½ tai 3 viikon kohdalla tartuntatapauksia on 10 000 kappaletta (Italiassa tämä ylitetään luultavasti huomenna).

Euroopan sisällä Italian lisäksi Ranska, Saksa ja Espanja ovat jo nyt ylittäneet 1000 tartunnan kokonaismäärän. Hollanti, Belgia, Sveitsi – todennäköisesti myös Norja ja Ruotsi – seuraavat näillä näkymin perässä viikon sisällä. Samaan aikaan eksponentiaalinen kasvu on vasta alkanut osassa maissa, kuten Kreikassa. Suomen tilanne ja tulevaisuus tässä skenaariossa on vielä hämärän peitossa. Seuraavat pari päivää kertovat pysyykö tilanne edelleen jotakuinkin hallinnassa (kuten mm. Islannissa) vai alkaako tartuntojen hallitsematon kasvu.

 

Tehohoitoa vaativia potilaita on tähän mennessä arvioitu olevan n. 10% sairastuneista. Suomen tehohoitoyhdistyksen puheenjohtajan mukaan Suomessa on noin 230 tehohoitopaikkaa, jotka ovat normaalitilanteessa vähintään 65% käyttöasteella (lähde: HS). Näin ollen “vapaita” paikkoja on tarjolla selvästi alle sata. Tuo määrä riittää siis ainoastaan noin 1000 COVID-tartunnan tarpeisiin. Toki kapasiteettia voidaan jonkin verran lisätä, mutta on täysin selvää, että esimerkiksi 5000 yhtäaikaista sairastunutta on jo liikaa.

Tämä on THE syy, miksi taudin etenemisen hidastaminen on ensiarvoisen tärkeää. Todennäköisyys sille, että COVID pysähtyy kokonaan on häviävän pieni. Terveydenhuollon resurssien näkökulmasta on kuitenkin aivan eri asia tuleeko tauti kertarysäyksellä vai edes jossain määrin hallitusti.

 

Yläpuolella olevassa kuvassa ongelmakohta on visualisoitu erittäin konkreettisesti. Molempien kuvaajien alle jäävä pinta-ala on (tai ainakin pitäisi olla…) sama eli tartuntatapausten määrä on yhtä suuri. Erona on se, että toisessa tapauksessa terveydenhuolto pystyy käsittelemään kaikki tapaukset, toisessa ei.

Kannattaa muistaa, että jos Suomi joutuu tartuntojen suhteen hallitsemattoman kasvun vaiheeseen, 1000 sairastunutta odottaa reilun viikon päässä ja 5000 tautitapauksen rajapyykkiin menee noin kaksi viikkoa. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että kuvaajan punainen vaihtoehto toteutuu ainakin jossain määrin. Terveydenhuollon kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä.

 

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteisiin ei kuulu se, että joudutaan valitsemaan keitä hoidetaan ja keitä ei. Siksi riittävän voimakas reagointi on ensiarvoisen tärkeää. Esimerkiksi espanjantaudin yhteydessä vuonna 1918 Yhdysvalloissa tehtyjä koulujen sulkemisia on tutkittu jälkikäteen. Loppupäätelmä on se, että mitä aikaisemmassa vaiheessa ja mitä pidemmäksi aikaa koulut suljettiin, sen vähemmän ihmisiä kuoli.

En ole sitä mieltä, että koko Suomi tulee laittaa kiinni tässä ja nyt. Tautitapaukset ovat toistaiseksi paikallisia ja siksi niihin pitää reagoida paikallisesti. Yksittäisten koulujen sulkeminen ei kuitenkaan ole missään määrin liian järeä toimenpide. Sama koskee erilaisia massatapahtumakieltoja. Ei tarvita kuin yksi jääkiekko-ottelu ja yksi ns. “supersairastuttaja”, niin kertarysäyksellä syntyvien uusien tartuntojen määrä on helposti kaksinumeroinen. Sen jälkeen hallitsematon kasvu kolkuttaakin jo ovella.

 

Yhteiskunnallisten toimien lisäksi jokaisen kannattaa myös miettiä omaa elämäänsä ja arjen valintoja. Tämä tuli itselleni konkreettisesti mieleen, kun poimin opettajanhuoneessa perunalastuja käteeni pöydällä olleesta yhteisestä kulhosta. Mitä, jos jollain meistä onkin koronatartunta?

Vaikka itse ei kuuluisi millään tavalla riskiryhmään, niin nyt asiaa täytyy ajatella myös yhteisön näkökulmasta. Onko tässä tilanteessa välttämätöntä lähteä viikonloppulomalle lentokoneella? Onko tässä tilanteessa välttämätöntä mennä jääkiekkopeliin tai konserttiin? On selvää, että näillä valinnoilla on myös taloudellisia vaikutuksia monille toimijoille. Se on totta kai ikävää. Mutta vielä suurempia ovat ne taloudelliset vaikutukset, jotka syntyvät siinä vaiheessa, kun seurataan Italian mallia ja koko Etelä-Suomi laitetaan pariksi viikoksi kiinni.

Panikointiin ei ole aihetta – eikä siitä ole myöskään mitään hyötyä. Realisti pitää kuitenkin olla ja samaa realismia toivoisin myös päättäviin elimiin. Ylireagointia pitää toki yrittää välttää, mutta alireagointi on varma tie tartuntatapausten hallitsemattomaan kasvuun ja sitä kautta jopa hyvinvointivaltiotasoiseen katastrofiin.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *